Must tuntuu välillä, ettei mulla oo mitään käsitystä siitä, mitä toinen ajattelee tai mitä se haluaa. Se on aika rasittavaa, koska aina ku on epätietonen, ni alkaa spekuloida ja pyöritellä ja miettiä mitä se ihminen ehkä mahollisesti vois ajatella ja sitte ajatukset onki koko ajan siinä.. Sitä miettii jatkuvasti, että mitähän tässä nyt ite sitte aattelis, ku ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee. Sekavaa, jees I know.

Hmm..

Eiköhän se vika oo sit molemmissa? Ääh en jaksa sittenkää alkaa miettii tätä pidemmälle. Hittooooo, mun blogitukset on vähä keskeneräsiä, mut ei se haittaa, so am I.

See ya.

Haluaisin kertoo tarkemmin, mul ois niin paljo juttuu nyt, mut sori en vaan jaksa kirjottaa.. Yksinkertasesti en jaksa miettii näit kirjotetussa muodossa, vaikka haluaisin kyllä.. Puhua kyllä jaksan, ja sitä teenki.

See ya.

Jatkakaamme samaa jauhantaa ehkä noin viikon-parin päästä.

See ya.

Sori, en jaksa avata tätä, mutta niin se vaan nyt on. Voi jumalauta. En käsitä.

Tää oli tässä tällä kertaa.

See ya.

Mä en ymmärrä niitä ihmisiä (joita on paljon), jotka menee suoraan lukiosta yliopiston penkkejä kuluttamaan ja siitä sitten heti töihin ja perustamaan perhettä ja ottamaan asuntolainaa. Siis mä en vaan ole ikinä käsittänyt, että miks ne aattelee, että elämä alkaa sitten, kun on yliopisto/AMK suoritettu ja paperit kädessä. Ne aattelee sinisilmäsesti lukion vikalla, että jos mä nyt tästä suorittelen ton yliopiston alta pois, ni mähän voin sitten vaikka lähteä ulkomaille pidemmäks aikaa tai pidän sitten välivuoden. EI, ei se vaan mee niin. Useimmiten siinä käy just niinkun ei pitäs, eli että saadaan heti töitä ku yliopistot on käyty ja sitten vaan ollaan töissä ja aletaan elää "tavallista arkea".

Mikä siinä on, että ihmiset ei tajua, että jos oikeesti haluaa esim. lähteä töihin ulkomaille tai au pairiks tai vaan pitää muuten välivuotta, niin se kannattas tehä lukion jälkeen. Okei, tää on täysin mun mielipide, mutta se nyt kyllä tuntuu valitettavan oikeelta. Et sä nyt jumalauta sen yliopistos jälkeen kuitenkaan enää jaksa lähteä tekemään mitään erikoista ja hienoa, vaan sä vaan tuudittaudut siihen, että jos mä en nyt mene töihin suoraan tästä, mä en ikinä tule saamaan töitä. ELI sä siis unohat kaikki unelmas ulkomaista tai välivuosista ja alat vaan rakentamaan arkielämääs töissä ja perheen kanssa kotona.

Okei, ei se aina näin mene. Ehkä pientä yleistystä. MUTTA usein se vaan tuntuu siltä, että kun on yliopistonsa suorittanut niin ei sitä enää sitten kukaan jaksa/pysty/halua lähteä mihinkään, mitä vielä 4-5 vuotta sitten olis palavasti halunnut.. Sairasta. Menkää nyt jumalauta heti lukion jälkeen jonnekin pitämään välivuotta, älkää nyt ainakaa jättäkö sitä sen varaan, että kyllä niitä välivuosia kerkee pitämään yliopistojenki jälkeen. Ette te kuitenka kerkee. Kyllä yliopistoon pääsee ihan samalla lailla, vaikka pitäisitteki välivuosia. Sehän on vaan plussaa ja rikasta elämänkokemusta, jos on tehny elämässään jotain muutaki ku opiskellu.

Kiitos joo. Voi jumalauta mitä tekstiä taas tulee. Mut whatever, aivan sama mulle.

See ya.

"Et voi elää niiden kaa, mut et voi ilmankaa."

-Cheek feat. Illi- Kanssa tai ilman-

Alkuperäsessä biisissä kerrotaan naisista, mut kyl mä sanon, et pätee myös miehiin. Yleensä siis parisuhteeseen.

Onhan se välillä vaikeeta elää jonkun kanssa niin tiiviisti ku seurustellessa tehdään, mutta ois varmaan vielä vaikeempaa, jos ei koskaan seurustelis tai löytäis sopivaa paria itelleen. Ei varmasti olis koko elämää kivaa elää sinkkuna. Se ois itse asiassa varmaan aika kauheeta. Itse en tällä hetkellä seurustele, mutta jotain on tekeillä. Ja en mä kyllä käsitä, että jotkut on "ikisinkkuja" ja elää vaan kuolemaansa asti yksinään.

Sinkkuudessa on paljon hyviä puolia, joista tärkein ehkä vapaus. On hienoa, kun ei tarvi olla tilivelvollinen tekemisistään kellekään. Voi mennä ja tulla miten tykkää.

Mutta vaikka sinkkuus on vapaata ja rentoa aikaa, niin ei sitä kyllä loputtomiin jaksa, eihän? Kyllä jossain vaiheessa tarvii jotain ihmistä, jota voi rakastaa ja jonka kanssa jakaa asioita. Kyllähän sinkkuna voi tietenki harrastella jotain yhen illan hoitoja tai parin illan panoja, mutta kyllä ihminen tarvii oikeeta rakkautta ja läheisyyttä elämäänsä pelkkien kertahoitojen sijaan. Ainaki mä luulen, uskon ja toivon näin.

Onpas muuten tosi selkeesti kirjotettu tämäkin. :> Jäsentely on mahtava.

See ya.

"Tasoisiani on turha ees täältä alkaa katteleen."

"Joku päivä peilin kanssa naimisiin mä meen."

"Se on minä minä minä minä minä minä minä minä eikä kukaan muu."

-Klamydia, Minä minä minä-

Tää biisi sopii niiiin hyvin yhteen kusipäähän, joka valitettavasti on mulle Aika läheistä sukua.. Kiitos vaan kaikesta, toivottavasti ei tarvi nähä enää. Oikeesti.

Oon nyt huomannu taas oman saamattomuuteni ja laiskuuteni viime viikkoina. Mun pitäis lukea sellasiin vähän isompiin kokeisiin (YO) ja tehä tehtäviä ja vaikka mitä, koska mullahan on lukuloma sitä varten! Mut ei, mä vaan meen päiväst toiseen tekemättä yhtään mitään kyseisten kokeiden eteen. Herään myöhään, hengailen, keksin aina jotain fiksumpaa tekemistä ku lukeminen. MIKSI? Miks mä en saa laitettuu itteeni ruotuun ja vaan alottaa joku päivä lukemaan edes jotain pientä?! Helvetti, ku tuntuu kyllä oikeesti nyt aika turhauttavalta. Ja kuin monta kertaa mä oon miettiny, että jooo pitäs vissiin alottaa muuten niihin kirjotuksiin lukeminenki.. JA niihin on enää öö.. viikko? aikaa.

Ja sit, mikä mua ehkä eniten tässä mun 'tilanteessa' ottaa päähän, on se kun kaverit kertoo, että kuin monta kirjaa ne on tänään jo lukenu, kuin monta eilen, kuin monta enkun kielioppitehtävä-monistetta ne on tehny jne. jne. Jumalauta, että sillon tulee kyllä fiilis, että miks helvetissä MÄ en oo tehny mitää minkään eteen??

Onneks mä en oo ressaaja-tyyppiä, ni sinänsä tää ei oo niin suuri ongelma, ku miltä tää saatto kuulostaa.. Luulen, että en saa luettua yhtään ja meen saliin sit näillä tiedoilla, mitä nyt on. Okei, huono asenne sanois ainaki muutama kaveri. "Pitää ottaa sellanen asenne, että kyllä mä saan nyt luettua ja opiskeltua!" Jooo, ei jaksa, sori.

Kyl must tuntuu, et tää ei ees oo mulle ongelma tää aikaansaamattomuus, koska luettuani tota tekstiä aloin miettiä, että so? Mitäs väliä sillä on luenko mä vai enkö? Luultavasti sillä ei oo lopputulosten kanssa enää mitään merkitystä tässä vaiheessa. Eli johtopäätös tähän suuren ongelmaan: En lue. Mieluummin sitten vaikka meen lenkille tai katon telkkaria. Kiitos. Selvispä tämäkin dilemma.

See ya.

Oon tässä miettiny, että onko parempi sanoo vaan suoraan vai keksiä joku helvetin tyhmä tekosyy välttääkseen itselle tulevat lisäongelmat?

Oon aina ollu sitä mieltä, et kaikki asiat on parempi sanoa suoraan henkilölle päin naamaa ja just niin kuin ne on. Valitettavasti sitten joissain tilanteissa suoraan sanominen tuntuu niin törkeeltä, että mä en enää tiiä pitäskö noudattaa rehellisyyttä vai ei? Mulla ei oo nyt oikeestaan mitään selkeetä käsitystä siitä, että pitäskö mun kuunnella omaa järkeä vai ajatella toisen ihmisten tunteita. Kliseiseltä kuulostaa, mutta huomasin että näin se vaan nyt on.

Toisaalta en viittis sanoa suoraan nyt tässä tilanteessa. Tiedän, että se loukkais kyseistä henkilöä suht paljon ja siks aloin pohtia, että onks mun nyt valehdeltava. Jos taas aattelen omia periaatteitani, niin ei pitäis valehella, koska jos mulle valehdeltas tässä tilanteessa ja mä saisin sen selville, mä loukkaantuisin vielä enemmän ku sillon kun olisin kuullu totuuden heti ja suoraan.

Tässähän mulla on nyt sitten taas ongelma.

Mä oon tätä jo jonkun aikaa mietiskelly ja pyöritelly ja kyl mun mielestä paremmalt tuntuu kuitenki kertoa suoraan totuus, eikä alkaa keksiä mitään tekosyitä tai valheita. Joo, se on kyl vaikeeta ainaki nyt, mutta kai se helpottaa sitte myöhemmin ja varmaan joku päivä oon ilonen, että otin itteeni niskasta kiinni ja kerroin totuuden..

See ya.

Hitto..

Joooo ja tää ei tietenkää kerro musta, tää ei millään tavalla liity muhun, eiei. Luulette vaan. Tää on ihan jonku muun huolen aiheita ku mun, uskokaa tai älkää.

Miks täällä ei oo ketään? En meinaa nyt tätä vuodatusta, vaan tätä paikkaa missä mä asun. Siis ketään, eli ketään mua ymmärtävää miespuolista ihmistä? Miks ne on jossain helvetin korvessa? Jumalauta.

Okei, kyl tää oli mun juttu. Jess, oli varmaa vaikee uskoo.

See ya.