Oon tässä miettiny, että onko parempi sanoo vaan suoraan vai keksiä joku helvetin tyhmä tekosyy välttääkseen itselle tulevat lisäongelmat?

Oon aina ollu sitä mieltä, et kaikki asiat on parempi sanoa suoraan henkilölle päin naamaa ja just niin kuin ne on. Valitettavasti sitten joissain tilanteissa suoraan sanominen tuntuu niin törkeeltä, että mä en enää tiiä pitäskö noudattaa rehellisyyttä vai ei? Mulla ei oo nyt oikeestaan mitään selkeetä käsitystä siitä, että pitäskö mun kuunnella omaa järkeä vai ajatella toisen ihmisten tunteita. Kliseiseltä kuulostaa, mutta huomasin että näin se vaan nyt on.

Toisaalta en viittis sanoa suoraan nyt tässä tilanteessa. Tiedän, että se loukkais kyseistä henkilöä suht paljon ja siks aloin pohtia, että onks mun nyt valehdeltava. Jos taas aattelen omia periaatteitani, niin ei pitäis valehella, koska jos mulle valehdeltas tässä tilanteessa ja mä saisin sen selville, mä loukkaantuisin vielä enemmän ku sillon kun olisin kuullu totuuden heti ja suoraan.

Tässähän mulla on nyt sitten taas ongelma.

Mä oon tätä jo jonkun aikaa mietiskelly ja pyöritelly ja kyl mun mielestä paremmalt tuntuu kuitenki kertoa suoraan totuus, eikä alkaa keksiä mitään tekosyitä tai valheita. Joo, se on kyl vaikeeta ainaki nyt, mutta kai se helpottaa sitte myöhemmin ja varmaan joku päivä oon ilonen, että otin itteeni niskasta kiinni ja kerroin totuuden..

See ya.