Mikä siinä on, että joitain asioita ei vaan saa alotettua, vaikka tietää, että todellaki pitäs?

Oon nyt huomannu taas oman saamattomuuteni ja laiskuuteni viime viikkoina. Mun pitäis lukea sellasiin vähän isompiin kokeisiin (YO) ja tehä tehtäviä ja vaikka mitä, koska mullahan on lukuloma sitä varten! Mut ei, mä vaan meen päiväst toiseen tekemättä yhtään mitään kyseisten kokeiden eteen. Herään myöhään, hengailen, keksin aina jotain fiksumpaa tekemistä ku lukeminen. MIKSI? Miks mä en saa laitettuu itteeni ruotuun ja vaan alottaa joku päivä lukemaan edes jotain pientä?! Helvetti, ku tuntuu kyllä oikeesti nyt aika turhauttavalta. Ja kuin monta kertaa mä oon miettiny, että jooo pitäs vissiin alottaa muuten niihin kirjotuksiin lukeminenki.. JA niihin on enää öö.. viikko? aikaa.

Ja sit, mikä mua ehkä eniten tässä mun 'tilanteessa' ottaa päähän, on se kun kaverit kertoo, että kuin monta kirjaa ne on tänään jo lukenu, kuin monta eilen, kuin monta enkun kielioppitehtävä-monistetta ne on tehny jne. jne. Jumalauta, että sillon tulee kyllä fiilis, että miks helvetissä MÄ en oo tehny mitää minkään eteen??

Onneks mä en oo ressaaja-tyyppiä, ni sinänsä tää ei oo niin suuri ongelma, ku miltä tää saatto kuulostaa.. Luulen, että en saa luettua yhtään ja meen saliin sit näillä tiedoilla, mitä nyt on. Okei, huono asenne sanois ainaki muutama kaveri. "Pitää ottaa sellanen asenne, että kyllä mä saan nyt luettua ja opiskeltua!" Jooo, ei jaksa, sori.

Kyl must tuntuu, et tää ei ees oo mulle ongelma tää aikaansaamattomuus, koska luettuani tota tekstiä aloin miettiä, että so? Mitäs väliä sillä on luenko mä vai enkö? Luultavasti sillä ei oo lopputulosten kanssa enää mitään merkitystä tässä vaiheessa. Eli johtopäätös tähän suuren ongelmaan: En lue. Mieluummin sitten vaikka meen lenkille tai katon telkkaria. Kiitos. Selvispä tämäkin dilemma.

See ya.