Miks en osaa lukee joitain ihmisiä ollenkaan? Onks sillon vika mussa vai niissä vai molemmissa?

Must tuntuu välillä, ettei mulla oo mitään käsitystä siitä, mitä toinen ajattelee tai mitä se haluaa. Se on aika rasittavaa, koska aina ku on epätietonen, ni alkaa spekuloida ja pyöritellä ja miettiä mitä se ihminen ehkä mahollisesti vois ajatella ja sitte ajatukset onki koko ajan siinä.. Sitä miettii jatkuvasti, että mitähän tässä nyt ite sitte aattelis, ku ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee. Sekavaa, jees I know.

Hmm..

Eiköhän se vika oo sit molemmissa? Ääh en jaksa sittenkää alkaa miettii tätä pidemmälle. Hittooooo, mun blogitukset on vähä keskeneräsiä, mut ei se haittaa, so am I.

 

See ya.

Siis mua vaan niin vituttaa muutama ihmistyyppi, jos näin vois sanoo. Tai niitten ajatusmaailma ja se minkä ympärillä niiden elämä pyörii.

Haluaisin kertoo tarkemmin, mul ois niin paljo juttuu nyt, mut sori en vaan jaksa kirjottaa.. Yksinkertasesti en jaksa miettii näit kirjotetussa muodossa, vaikka haluaisin kyllä.. Puhua kyllä jaksan, ja sitä teenki.

 

See ya.

Nyt tulee väkisin pientä taukoa tähän kirjotteluun. Ei sillä, että ketään kiinnostas, mutta aattelinpa kertoa, ettei kukaan luule, että oon hävinny kokonaan. :)

Jatkakaamme samaa jauhantaa ehkä noin viikon-parin päästä.

 

See ya.

Miks mun elämään tulee silloin kaikkia hyviä ja ihania asioita, ku niille ei oo yhtään sopiva aika?? Siis uusia ihania ihmisiä tms. just sillon ku oon lähössä tonne 'vähän' kauemmas aika pitkäks aikaa ja täytyy jättää kaikki uudet jutut sitten tänne. Toivotaan tietty ettei tää mun lähtö pilaa sit kaikkea.. Äääää. Karman lakiako tää on vai mitä, hä? Kertois nyt joku mulle.

Sori, en jaksa avata tätä, mutta niin se vaan nyt on. Voi jumalauta. En käsitä.

Tää oli tässä tällä kertaa.

 

See ya.

Opiskelu on ihan kunnioitettava asia, mutta miks helvetissä pitää opiskella ja opiskella vaan koulusta seuraavaan koko ajan?

Mä en ymmärrä niitä ihmisiä (joita on paljon), jotka menee suoraan lukiosta yliopiston penkkejä kuluttamaan ja siitä sitten heti töihin ja perustamaan perhettä ja ottamaan asuntolainaa. Siis mä en vaan ole ikinä käsittänyt, että miks ne aattelee, että elämä alkaa sitten, kun on yliopisto/AMK suoritettu ja paperit kädessä. Ne aattelee sinisilmäsesti lukion vikalla, että jos mä nyt tästä suorittelen ton yliopiston alta pois, ni mähän voin sitten vaikka lähteä ulkomaille pidemmäks aikaa tai pidän sitten välivuoden. EI, ei se vaan mee niin. Useimmiten siinä käy just niinkun ei pitäs, eli että saadaan heti töitä ku yliopistot on käyty ja sitten vaan ollaan töissä ja aletaan elää "tavallista arkea".

Mikä siinä on, että ihmiset ei tajua, että jos oikeesti haluaa esim. lähteä töihin ulkomaille tai au pairiks tai vaan pitää muuten välivuotta, niin se kannattas tehä lukion jälkeen. Okei, tää on täysin mun mielipide, mutta se nyt kyllä tuntuu valitettavan oikeelta. Et sä nyt jumalauta sen yliopistos jälkeen kuitenkaan enää jaksa lähteä tekemään mitään erikoista ja hienoa, vaan sä vaan tuudittaudut siihen, että jos mä en nyt mene töihin suoraan tästä, mä en ikinä tule saamaan töitä. ELI sä siis unohat kaikki unelmas ulkomaista tai välivuosista ja alat vaan rakentamaan arkielämääs töissä ja perheen kanssa kotona.

Okei, ei se aina näin mene. Ehkä pientä yleistystä. MUTTA usein se vaan tuntuu siltä, että kun on yliopistonsa suorittanut niin ei sitä enää sitten kukaan jaksa/pysty/halua lähteä mihinkään, mitä vielä 4-5 vuotta sitten olis palavasti halunnut.. Sairasta. Menkää nyt jumalauta heti lukion jälkeen jonnekin pitämään välivuotta, älkää nyt ainakaa jättäkö sitä sen varaan, että kyllä niitä välivuosia kerkee pitämään yliopistojenki jälkeen. Ette te kuitenka kerkee. Kyllä yliopistoon pääsee ihan samalla lailla, vaikka pitäisitteki välivuosia. Sehän on vaan plussaa ja rikasta elämänkokemusta, jos on tehny elämässään jotain muutaki ku opiskellu.

Kiitos joo. Voi jumalauta mitä tekstiä taas tulee. Mut whatever, aivan sama mulle.

 

See ya.